Girls & Victor
 

Lapsi on poliittinen viesti

Lapset näyttäytyvät usein silmiinpistävän poliittisina esityksissä, jotka on tehty aikuisille. Lapset ovat toisia, toisesta maailmasta ja valosta kuin me. Samalla kun aikuiset yrittävät antaa lapsille mahdollisuuden näyttää, keitä he ovat, aikuiset usein tahattomastikin määrittelevät heitä.

 

Zodiakin Sivuaskel-festivaalilla nähtiin kaksi aikuisten esitystä, joissa lapset olivat pääosassa. Paljon lasten kanssa työskennellyt belgialaiskoreografi Ugo Dehaes oli valmistanut Girls-teoksen kahdeksalle 10–14-vuotiaalle tytölle. Sen pohjana on aiemmin valmistunut Women-teos 34–56-vuotiaille naistanssijoille. Hollantilainen teatterintekijä ja näyttelijä Peter Seynaeve sekä tanssija-koreografi Jan Martens taas laativat Victor-dueton Steven Michelille ja 13-vuotiaalle Victor Caudronille.

 

Molemmissa teoksissa liikettä säestävät hengitys ja sen manipulointi. Fyysisyys korostui.

 

Girls oli teoksista vähemmän intiimi, kepeämpi ja valoisampi. Tytöt olivat saaneet tulkita naisille tehtyä koreografiaa haluamallaan tavalla, mutta itse liikkeitä ei juuri muutettu. Tunteita pidäkkeettömästi manifestoiva teos jäi hiukan pinnalliseksi ja vahvisti valmista kuvaa ”tytöistä”. Tanssijat oliva kyllä täysillä mukana, mutta paikoin vaativa ja abstrakti koreografia ei antanut aseita tyttöyden hienosyisempien tasojen esiintuomiseen. Tyttöjen taitavaa ilmaisua oli silti ilo katsoa.

 

Victor pysähdytti heti alkuminuuteilla. Kun shortsisilleen riisuuntunut mies ja paidaton poika seisoivat vastakkain lavalla kirkkolaulun soidessa, aukesi assosiaatioiden arkku. Liikekielen ja kasvojen sävyt tuli lukeneeksi tarkkaan.

 

Teoksen nimi johdatti katsomaan asioita pojan näkökulmasta. Hän haki läheisyyttä, hellyyttä ja turvaa aikuisesta miehestä, jonka saattoi tulkita ystäväksi, veljeksi, isäksi.

 

Duetto lihallisti sen, kuinka lapsi tarvitsee aikuista koskettamaan, vastustamaan, kantamaan. Michel siirteli loputtoman tuntuisesti poikaa erilaisiin kantoasentoihin, ja poika roikkui kiinni kuin pieni apina. Lapsista ei voi ottaa erätaukoja. Myös aikuisen väsymys ja erillisyyden tarve näkyi fyysisesti raskaassa teoksessa.

 

Victorissa tanssi oli toisiaan seuraavia liikkeitä, asentoja ja vaikuttavia poseerauksia, kuten päiden puskeminen konttausasennossa, jossa mies ja poika muodostivat kaksivartaloisen patsaan.

 

Joitakin kohtia oli vaikea katsoa. Miestä kouristelemassa lihaksikasta ylävartaloaan maassa makaavan pojan päällä oli vaikea tulkita kovin viattomasti. Mitä sillä haluttiin sanoa? Väittää, että hellyyteen sisältyy aina erotiikkaa? Legitimoida se?

 

 

Minna Tawast

 

Sivuaskel-festivaali: GIRLS. Koreografia Ugo Dehaes. Tanssi Silke De ndooven, Aster Henderieckx, Laetitia Janssens, Olivia Kastoun, Rune Leysen, Ella Nilis, Flo Van Genechten, Anouschka van Keulen. Zodiak, Pannuhalli 5.2.2014. VICTOR. Koreografia, ohjaus Jan Martens, Peter Seynaeve. Musiikki Gospodi. Esiintyjät Viktor Caudron, Steven Michel. Zodiak, Stage 7.2.2014.


http://www.teatteritanssi.fi/6157-lapsi-on-poliittinen-viesti/